Tiimi Isä ja Poika

Jäsenet

Roni Leppänen, Jyväskylä
Mika Leppänen, Jyväskylä

Tiimi Isä ja Poika

Pakkasimme auton heinäkuun toisena lauantaina ja lähdimme ajelemaan kohti Kuhmoa. Viime kesänä oli ollut niin mukavaa, että päätimme ottaa uusiksi. Tuttava perheellä on mukava kesäpaikka Iivantiirassa ja lupautuivat ottamaan meidät sinne toistamiseen. Iso kiitos heille!

Kuulimme heiltä myös, että juuri samana viikonloppuna olisi Kuhmon kalahässäkkä 2018- tapahtuma. Piipahdimme tulomatkalla kirjaston kauniissa maisemissa katsomassa Pajakkakoskea ja kyseistä tapahtumapaikkaa.

Saavuimme tuttavien luo klo 22 aikoihin. Myös hyttysparvi oli meitä vastassa. Perheen äiti oli paistanut meille maittavia Juttuajärven ahvenia, NAM! Siitä olikin hyvä painua nukkumaan.

Pajakkakosken juhlaa

Aamulla olimme ilmoittautumassa kirjastolla ennen kymmentä. Perhot perukkeisiin ja kahlasin kosken niskalle. Ei mennyt aikaakaan, kun vapa taipui. Toinen toistaan komeampia harreja alkoi nousta solkenaan haaviin. Ei ollut hankala tehdä päätöstä, että tänne jäätäisiin kalalle. Isäni kalasteli kaikessa rauhassa ja sai muutaman harjuksenkin. Minun nymfatessa tiuhaan tahtiin, paikalle asteli mukava kuhmolainen kalastaja ja valokuvaaja, Antti. Hän tuumasi: ”Tällä kaverilla on vapa myötäänsä mutkalla.” Ottiperhojanikin tultiin ihmettelemään ja kuvaamaan. Vanhemmat ihmiset pitelivät peukkuja, vääntäessäni kaloja haaviini. Taputukset kaikuivat Pajakkakosken kävelysillalla, nostellessani kaloja ylös. Tästä juhlavasta avauksesta oli mukava lähteä kohti toista kalastuskohdetta.

Saarikoskelle illaksi

Saarikoski oli lähellä pajakkaa ja kuuluu samaan lupa-alueeseen. Siellä oli helpot rannat kulkea. Ilta-aurinko lämmitti makoisasti, eikä itikoistakaan ollut riesaa. Tosin autopaikalla ne yrittivät nujertaa meidät. Saarikoskelta saimme muutamia harjuksia ja kauniita nelikymppisiä taimenia. Yksi luonnon asukki -tane ihastutti erityisesti ulkonäöllään meitä. Väsymys alkoi kuitenkin pitkän päivän jälkeen painamaan ja vehkeet olivat aika lyödä kasaan.

Uimareissu Änättikoskeen, Sakke röntgeniin

Seuraavana aamuna isäni selvitellessä perhojaan, tuli Sakke-koirakin innokkaana tutkimaan tilannetta. Yllättäen se nappasi suuhunsa yhden vihreän pupan. Lääkärireissuhan siitä Sakelle tuli Sotkamoon.  Me suuntasimme kauhistunein tuntein Änättikoskea kohti. Se oli kapeampi, erämaatyyppinen joki Lentiirassa. Isäni tykkää enemmän tämäntyyppisistä luonnonläheisistä koskista. Ei yleisöä, eikä kaupungin hälinää. Sää oli kirkas ja kalat passiivisia. Voimakas tuulikin teki kalastuksestamme hankalaa. Olin kahlaamassa ottipaikalle, kun kivi pyörähti jalkojeni alla. Mulahdin koko kahluuvarusteissani koskeen kyljelleen. Käteni aukesi ja olin yltäpäältä märkä. Onneksi autossa oli varavaatteet, mutta laastarit olivat jääneet mökille. Saimme saaliiksi tuolta pari pikkuista taimenta nymfein, sekä isomman kalan karkuutuksen. Sain pari järeämpää kalaa nousemaan tinseliin, jäivät tärpeiksi. Parin tunnin päästä luovutimme ja jätimme kadoksissa olevat kalat rauhaan.

Auto kondikseen ja nokka kohti Keski-Suomea. Kuhmo tarjosi meille ikimuistoisia hetkiä ja tapasimme uusia mukavia tuttavuuksia. Kiitos Kuhmo ja kuhmolaiset! Ensi kesänä nähdään taas!

Ps. Sakella kaikki hyvin, uusintaröntgen paljasti tilanteen. Perho oli tullut luonnollista tietä pois. -Huh!

Äänestä tätä joukkuetta

Ääniä yhteensä

326

juttuajärvi.jpg
Pajakkakoski.jpg

1 kalapaikka: Pajakkakoski

Saarikoski.jpeg

2 kalapaikka: Saarikoski

nättikoski.jpeg

3 kalapaikka: Änättikoski

pajakkakoski3.jpg pajakkakoski2.jpg Saarikoski1.jpg saarikoski3.jpg nätin-uimareissulla.jpeg Saken-röntgen.jpeg