PERHO-ESAT

Kalalla Kainuussa sopii kesämme kuvaukseen paremmin kuin hyvin. Monia koskia on kierrelty ja kaarreltu, mutta silti palaamme aina uudestaan Kuhmoon. Syyksi voisi luokitella äärimmäisen hyvän työn, jota Kuhmossa on tehty koskien ja varsinkin taimenen hyväksi.

Olimme suunnitelleet toteuttavamme kesän viimeisen reissun Kainuun maisemissa Kuhmoon, ennen kuin kesän kohokohta eli Lapin reissu kolkuttelisi oveen. Kokosimme viime vuonna huimaa menestystä niittäneen Perho-Esat -osaston valmiuteen ja painelimme pelipaikoille.

Viikonloppu ei ollut alkanut hyvin. Allekirjoittanut eli Tuukka kävi perjantaina Luvankoskella katkaisemassa vavan kärkiosan tilanteessa, jota en ole vieläkään sisäistänyt. Kalatkaan eivät juuri soitelleet. Se on elämää, mutta ei alkanut Kuhmonkaan reissu kovin kaksisesti. Lentuan parkkipaikalla onnistuin astumaan aurinkolasieni päälle, joka nostatti juhlatunnelman heti ensitöikseen kattoon.

Koskelle kuitenkin päästiin ja mikä parasta, mieli oli vastoinkäymisistä huolimatta hyvä. Pääsimme paikallisen venekyydillä testaamaan isompaa Lentuankoskea toiselta rannalta, mikä osoittautui mielenkiintoiseksi vaihteluksi. Kala ei meinannut olla syönnillään, mutta saimmehan me jotakin tapahtumiakin. Yksi parempi taimen kiinni päävirrasta, joka pohjassa juntturoinnin jälkeen jatkoi matkaansa voittajana. Jannelle kertyi muutama hieno harjus ja pienempi taimen. Niska oli odotettua hiljaisempi, vaikka pinnan päällä oli enemmän elämää kuin Kajaanin Hokin runkosarjaotteluissa.

Sunnuntaina oli vuorossa aina niin rakkaat Pajakka- ja Saarikoski. Päätimme, että tänä viikonloppuna jatketaan vastarannan kalastelua, joten syöksyimme Saarikosken ”toiselle puolelle”, jota emme olleet aikaisemmin kalastellutkaan. Ensimmäisellä heitolla Jannelle komea mittaharri ja Tuukalle ei lähelläkään mittaa ollut taimen. Tapahtumia riitti, itikat surisivat ja keli oli kohdillaan, mikäs sen parempaa.

Siirtyminen purilaisen kautta Pajakalle, jossa odotti auringonpaiste ja mahtavat kuohut. Janne veti taas pidemmän korren väsytellen kalaa toisensa perään. Minä tyydyin loppujen lopuksi joen kuvailuun, paikallisten jututtamiseen ja heittotekniikan hiomiseen, ei syönyt ei. Vikahan ei ollut miehessä, vaan Jannelta lainaamassani vavassa. Kaikenlaista krääsää ne myyvät ihmisille.

Mahtava viikonloppu taas kerran!