1. Joukkue: Team Kolmasvapa
2. Jäsenet: Oskari Reinman, Kuopio ja Roosaliina Reinman, Helsinki
3. Kosket: 1) Vuonteenkoski 2) Kaarneenkoski 3) Isovirta
KLIKKAA TÄSTÄ NÄHDÄKSESI VIDEO KALASTUSPÄIVÄSTÄMME.
Heräsimme kesämökiltämme hyvissä ajoin ennen kukkoa ja lähdimme siskoni, Roosaliinan, kanssa huristelemaan kohti Kuhmossa sijaitsevia Nivan koskia. Itselleni Nivan kuohut olivat jokseenkin tuttuja, mutta Roosaliinalle tämä olisi ensimmäinen kosketus koskikalastukseen.
Ensimmäisenä pysäkkinämme oli suoravirtainen Vuonteenkoski. Unihiekka karisi silmistä nopeasti, kun jo muutaman siiman suoristamisen jälkeen perhooni tarrasi virkeä kirjolohi. Kiloluokan kirre retuutti ahvenstreameria aikansa, kunnes käänsi kirkkaan kylkensä antautumisen merkiksi. Saisimme tänään jättää lihapiirakat reppuun.
Muita kontakteja emme kuohujen asukkeihin enää aamupäivän mittaan saaneet, joten suuntasimme pari kilometriä alempana sijaitsevalle Kaarneenkoskelle. Aurinko repi pilviverhoa rikki, ja elohopea alkoi kivuta kohti hellerajaa. Täälläkään ei muita vavanheiluttajia näkynyt, ja saimme haravoida koskea kaikessa rauhassa.
Kirkkaassa säässä kalojen tavoittaminen osoittautui meille kuitenkin turhan haasteelliseksi, ja parin tunnin tyhjän heittämisen jälkeen kahluuhousut alkoivat olla tuskastuttavan kuumat. Vaikka jokunen raitapaita kävikin siimaa nykimässä, suuremmat vonkaleet tuntuivat viettävän siestaa, joten päätimme tehdä samoin. Tulistelimme kosken laavulla, ja käristetty kirjolohi katosi nopeasti parempiin suihin. Olimme tuoneet mukanamme muurinpohjapannun ja pullollisen lettutaikinaa, joten jälkiruokakaan ei jättänyt valittamisen varaa.
Aikataulutuksemme vuosi jo tässä vaiheessa kuin kahluuhousuni lahje, ja koska illaksi piti ehtiä vielä Kajaaniin junaan, päätimme vaihtaa suunnitelmaa ja jatkoimme Lentuan reissun sijasta lähempänä sijaitsevalle Isollevirralle. Vettä oli koskessa melko vähän, mutta virran pääuoma ja sen loppuliuku muodostivat mukavan näköisen piilopaikan isommallekin täpläkyljelle. Samalla kun tyhjensin perhorasiaani virran niskalle, Roosaliina pommitti keltasävyisellä Nils Masterillaan loivavirtaisempaa loppuliukua. Pian Roosaliinan vapa niiasikin, mutta harmiksemme ei kuitenkaan täplikkään kirkaskyljen toimesta. Parin komean loikan jälkeen hauenpulikka sai vapautensa takaisin.
Vain muutama heitto tämän jälkeen vaappuun tarrasi jälleen saman kokoluokan ”vihernieriä” ja sen jälkeen vielä raitapaitainen ahvenkin. Itse tyydyin liottamaan perhojani tuloksetta. Kello juoksi turhan nopeasti ja jouduimme ruveta lopettelemaan vielä kun intoa olisi ollut. Vielä viimeinen kisaselfie ja sitten vavat pakettiin. Kelpo kalastuspäivä, vaikka jalokalatärpit jäivätkin tällä kertaa vähiin!
- Vuonteenkoski
2. Kaarneenkoski
3. Isovirta
Lisäkuvia:
