Joukkue: Fakta homma
Joukkue: Janne Korhonen, Parola & Risto Tolonen, Jyväskylä
Kohteet:
1. Kaarneenkoski
2. Pajakkakoski
3. Änättikoski
Lisäksi Lentuan kosket ja Hiidenkoski
Jos voitamme kisan, luovutamme aloittelevalle perhokalastajalle asiallisen perhokalastussetin. Setti luovutetaan kesällä 2017, ennalta sovitussa “hässäkässä”!
1. Kaarneenkoski
2. Pajakkakoski
3. Änättikoski
FAKTA HOMMA
Faktahan on se, että pohjoiseen on mentävä ja mieluummin Norjaan tai Ruotsiin jotta saa kaloja… Kuitenkin päätimme uhmata tätä faktaa ja joka vuotinen kalastusreissumme suuntautui Kuhmoon. Muksut ja hirvittävä määrä romua autoon, nokka kohti Jyväskylään tiimin toisen jäsenen Riston kamppeet kyytiin ja matka jatkumaan. Kuopus jätettiin anopin hoteisiin ja esikoinen vanhemmilleni. Auto tyhjeni kiitettävästi ja todellinen kalastusseikkailu saattoi alkaa, vielä ajomatkalla pohdittiin ensimmäistä kohdettamme. Kyseessä oli kamarimusiikkifestivaalien aika ja lauantai-ilta Kuhmossa, olipas pirteän oloinen city. Pajakkakoski tulisi olemaan kohteemme, muttei tänään. Sunnuntaina meillä alkaisi lupa Kynäkoskilla, joten sinne suuntaan ajoimme ja päädyimme Nivan koskille, tarkemmin sanottuna Kaarneelle. Tästä sepustuksessa annamme oman mielipiteen koskista, jossa kävimme, joten ei kannata ottaa vakavasti, vaikka kritiikkiä osa paikoista ja kalastajista saakin. Arvioimme kosket saaliin, kalastusajan, ilmapiirin ja puitteiden osalta, sekä pienen raportin muodossa. Saalismäärät ja kalojen mitat ovat suuntaa-antavia. Myös käytetty kalastusaika vaihtelee ja vedenkoroista emme osaa antaa arviota. Meille sopivasti, tehokkaan kalastuksen mahdollistaen.
NIVANKOSKET
Raportti:
Saavuimme kello kahdeksan aikaan ja olihan se melkoinen shokki! Mökin verannalla mies nukkuu istuen, kamala sotku pihalla, ”lotto”-linkoja maassa kuin risuja metsässä. Laavulla suuremmat tulet kuin monessa juhannuskokossa ja kaiken kruununa ”niskan” mökillä pauhasi Dr. Alban ja Movetron, kovalla. Mutta kalalle mentiin, koska olimme varautuneet näihin lieveilmiöihin matkamme kohteita valitessa. Kalastus aloitetiin surffeilla, tinseleillä ja riimereillä. Tarkasti heitettiin, mutta kovin oli hiljaista, tosin pojan retkaleet taisivat melkoisesti kiljaista kun vapa nytkähti ja muovipussi sai täytettä. Muutama kanssakalastaja piipahti myös koskella, mutta aika nopsasti poistuivat menon nähdessään.
Mutta kuin taikaiskusta hämärän saapuessa, tai no niin hämärää mitä voi tulla, alkoi niskan molemmin puolin vallan mahdottomat syömingit. Jäsen R lähti hakemaan autosta sopivampia työkaluja kun samanaikaisesti jäsen J pussitti pintakalvosta vapaalla uitolla ”testiksi” parit kalat hyvinkin salaisella perholla, joka muuten kantaa nimeä Red Tag. Ilmassa oli taimenta ja harjusta lähes joka puolella, aivan matalassa, max 50cm vedessä. Joskin kalat olivat vain 35-45cm koko luokkaa. Taimenet jätimme alkuepisodin jälkeen rauhaan, koska isompia ei ollut havaittavissa. Syömingit olivat lyhyitä 5-10min mittaisia mutta toistuivat, tai sitten napsivat koko ajan, mutta me emme vain havainneet tai osanneet kalastaa. Jäsen R taisi saada harjuksia tai harjuksen, mutta sitä ainoaa isomusta niskalle, emme onnistuneet jallittamaan vaikka harjusmiehiä luulimme olevan. Muilla koskilla emme kalastaneet, kengät liimautuivat Kaarneenniskalle, koska muitakaan tulijoita ei ollut. Kalastusaikamme loppui klo02. Kova henkinen takaisku. Virtoja kävimme katselemassa ja jäsen J, innostui kovastikin näkemästään. Vuonteenkoskesta ei mitään sanottavaa, emme vierailleet.
Saalis: Taimenia x 4 (37-45cm), Harjuksia x 2 (30-35cm). Särkikaloja hyvin vähän.
Kalastusaika: klo. 20.00-02.00
Ilmapiiri/puitteet: Vessa heikohkossa kunnossa, mutta opasteet ja muut asiat laavulla ok-tasolla. Ainoastaan paikalle sattunut ”römyporukka” nousuissaan aiheutti pahennusta, mutta tokkopa ongelmia arkipäivinä niinkään on. Saatamme piipahtaa tulevaisuudessa, etenkin ”virtojen” ja Vuonteen kalastamattomuuden takia. Taitaa istutustoimintaa olla sen verran koskille, että yksin ei ”rauhoittunutta” koskea pääse kalastamaan?
VIEKSINKOSKET
Raportti:
Saimme facebookin kautta vinkkiä tästä kohteesta (Kuhmo Pajakka-Saarikoski osoitteesta) ja päädyimme ohi kulkiessa muutaman tunnin pistoon. Ja voi heti alkuun todeta että kannatti. Kalastusluvat kaupalta ja kalalle. Kun saavuimme joen varteen, surffit, tinselit, pinturit sai käydä viemässä takaisin eli ns. mustikkahommiksi menee jos kaloja kiusata meinaa, oli ajatuksemme nopean silmäilyn tuloksena. Eli nymffi-/ larvasetti käyttöön. Niskalta lähdimme pudottelemaan alaspäin Risto itärantaa ja minä länsirantaa. Mitään messevämpiä saaliita ei saatu poteroista ennen kuin tulimme vanhan sillan alapuolella (50m) laguuniin. Parempaa harria oli kerääntynyt nauttimaan kosken antimia mutta kovin olivat tarkkoja, useita kaloja saatiin pysymään hetken aikaa koukuissa ja yksi +40cm irtautui aivan haavin kulmalta, silloin pääsi ärräpäitä vaikkei kalastusta vakavasti tulisikaan ottaa mutta minkä ”tärppiholisti” itselleen voi. Kaloja nousi sieltä täältä mutta koska vauhtimme oli melkoinen, jäi kalastus todellakin pintariipaisuksi. Konapinkoskilla emme käyneet.
Saalis: Taimenia x 7 (20-35cm), harjuksia x 2 (15-25cm). Särkikaloja kosken reunat ja montut täynnä, aivan loppuliu’ussa ilmeisesti isompia säyneitä ruokailemassa.
Kalastusaika: klo 09.00-13.00
Ilmapiiri/puitteet: Vaikeahkoa kalastusta luvassa, kalat paikallisia monttukaloja, mutta sopivan kokoinen ja vaihteleva kohde. Tulemme vierailemaan täällä toistekin, laavusta ei sanottavaa. Muita kalastajia emme nähneet mutta selkeästi tuli mieleen ettei oranssia ”lottoa” tai ”helmiräsästa” taida pohjasta löytää. Soveltuu mielestämme perhokalastukseen paremmin. Salainen toiveemme olisi tehdä koskille tiukat kalastussäännöt.
PAJAKKAKOSKI
Raportti:
Mobiililuvat haltuun ja nymffisetti käteen oli jatko-ohjelma, sitten illasta tarvittaessa pinturit kehiin. Jäsen J suoritti valmistelut tällä kertaa tehokkaammin. Kahlaus sillan alle ja toisella heitolla tuntui tiukka ravistus. Harjuksen kalastus saattaisi ollakin vielä verissä (tuumittiin), vaikka aika kovasti sitä oli vuodatettu miehistä pois reissun aikana. Kolmas heitto ja jippii ilmoille, oikein nätti purjeselkä saalisraporttiin. Jotenkin tapahtuneesta villiintyneenä tuli kahlattua päättömästi ja huonostihan siinä meinasi käydä. Ei siinä itärannan virrassa ole kiva temuta. Vaikka niska vaikutti ”kuolleelle”, niin vaan nätti harjus löysikin perhon. Tästä kalasta onkin pienet videon pätkät veden alta kuvattuna. Koskea nymffailtiin ristiin rastiin ja muutama vakipaikkakin opittiin. Risto pääsi pitelemään mörköä, mutta niin vain voiton vei kala. Ristolle vain taimenia ylös ja muutamia isojen kalojen karkuutuksia samojen kivien kulmilta, Jannelle suotiin harjuksia. Täällä myös varmistui jäsen R:n päätös hankkia laajakehäinen haavi nykyisen tennismailan tilalle. Kyllä se vaan niin on, että kunnon haavilla nopeutetaan haavitsemista paljon. Vaikka välillä tuntuu turhalle roikuttaa sitä mukana, mutta on tuollainen puolen metrin halkaisijan omaava vaan todella kiva apu koskessa.
Valitettavasti parilla taimenella oli aikalailla revityt suupielet, syyllisisiä voi vain arvailla. Yhdestä olisi video, mutta julkaisua pitänee harkita. Mystiseksi homman tekee se, että käyttämämme perhot olivat lähes samoja mutta tosiaan J ei saanut mainittavia taimenia ja R vastaavasti väisteli harjukset. Jäsen R kävi möljällä muutaman kalan pussittamassa puolessa tunnissa, mutta muuten kalastimme etelärantaa. Larvalla tuli melko heikosti, mustalla nymffillä taimenia ja harjukset tuntuivat purevan matoa. Iltahämärässä kovimman kalastuskiiman helpotettua, katselimme niskaa ja näimme aivan hillittömän kokoisen taimenen ajavan pinnassa pikkukaloja, mutta emme jaksaneet koota enää uusia settejä. Varsinkin kun ajot olivat aivan niskan keskellä, olisi melkoinen onnenkantamoinen saanut heiton olla, että edes hetken olisi perhon saanut uimaan suotuisasta. Tai näin me itsellemme asia uskottelimme. Harmittanut jälkikäteen aika tavalla omaa saamattomuus.
Saalis: Taimen x 4 (35-53cm), harjus x 6 ( 35-43cm). Särkikaloja vallattomasti ja pikkutaimenia/harjuksia runsaasti.
Kalastusaika: klo. 14.00-01.00
Ilmapiiri/puitteet: Uskon että kaikki eivät viihdy ohikulkioiden ”arvioitavana” mutta itselle en ole sitä kokenut kiusalliseksi. Aika paljon kalastajia, joten paine on varmasti melkoinen. Kylän palvelut lähellä. Tälle paikalle soisin edes vähän valvontaa, tiedä sitten onko sitä tarjolla, mutta kaloja laitettiin muovisäkkiin surutta ja ”poikasuomaakin” kalastettiin! Myöskään kaikilta istukkailta ei ollut rasvaevää leikattu, toisaalta hyvä niin, mutta on turha väittää että niin tehtäisiin. Vaikkakin lieveilmiöitä oli melkoisesti, aiomme saapua taatusti uudelleen.
LENTUANKOSKET
Raportti:
Aamulla teltasta ylös ja aamupalan tekoon sekä Jokelle ilmoittautumaan että tultiin yöllä kuten oli sovittu. Marssi pikku Lentuankoskelle ja arvonta kumpi aloittaa nousun ”loppulius’usta” kohti niskaa. Jäsen J:llä kävi onni ja sai luvan toimia ensimmäisenä. Vaikka paikat näyttävät mitä mainioimmille, ei kalahavaintoja juurikaan. Hämmästys oli kyllä melkoinen ja olo lievästi sanottuna pettynyt. Möljällä istuskeltiin ja otetiin aurinkoa sekä ruskeaa väkevää juomaa mielen piristykseksi, sillä tänään olisi sellainen ilta, ettei kummankaan tarvitsisi ajaa autoa. Tuleva yö oltaisiin samoilla paikoilla Lentuan leirintäalueella. Taas tuli taikaisku jostakin, vastapuolen möljän edustalla alkoi aivan uskomaton kuhina ja useita isompia taimenia oli öttiäisten kimpussa. Ainut negaatio oli että välissämme oli 25m leveä aika vuolas virta. No anyway, riimerikeppi tulille ja pikku perhot kiinni ja kahluuseen. Ristolle ei sattunut kaikkein paras torrakko mukaan ja luovutti vuoronsa. Itse keikuin varmaan 5 min. Koskessa, jotta pääsin edes mahdollisesti uittamaan perhoa tuolle melko pienelle alueelle, jossa kalat ruokailivat. Aika tuhottoman monta heittoa meni pieleen. Ehkä 1/20 oli sellainen, että sai perhot sinne päinkään. Melko tehokkaasti se virta imaisee siimaa… Kun viimein sain onnistuneen heiton, taipui vapa välittömästi. Muutamat jumputukset kova spurtti keskelle virtaa ja loikka ilmaan, tietenkin irtosi ja ärräpäät saatesanoiksi. Taas 20 turhaa heittoa ja PAM, mutta tällä kertaa vastapeluri oli about puolta pienempi kuin aiempi irronnut. Nätti, kaunis, 35cm taimen ei kuitenkaan kauhiasti lohduttanut. Yhtä kaikki, ruokailevia kaloja oli, mutta me olimme väärässä paikassa. Vaikka kuinka koetimme löytää paikkaa, josta mennä toiselle puolelle emme onnistuneet. Jokkea tarvittaisiin taas, siispä syömään ja veneen vuokraukseen. Loppui muuten viskin litkiminen siihen hetkeen.
Kun palasimme, tervehti meitä iloisesti aiemmin päivällä neuvoja antanut taitava ”lotto”-mies. Huudahti vain, että yhden otin reppuun, kun arvasin että tulette vielä koittamaan, on niitä siellä. Ja totta, samat meiningit jatkuivat. Möljältä kalastus ei vain tahtonut onnistua, joten Risto edellä aivan kalojen viereen. Taisi siinä kokonaiset kaksi heittoa mennä kun nätti kala (+50cm) taisteli siiman päässä ja irtihän se pääsi. Vuoron vaihto ja kolmas heitto ja taas mentiin. Täytyy todeta että helppoa se joskus voi olla ja nyt se oli sitä, aivan kuin mato-ongella olisi ollut. Kala oli 53cm musta kravatti jolle oli istutettu 3kg kalan pää, harvinaisen ”ruma” kala jos taas suoraan sanotaan. Taisimme siinä tölskätä sen verran, että muut kalat päättivät poistua, joten niin teimme mekin. Siinä möljällä istuskellessa saapui ylävirrasta perhostusmies ja kertoi kesästään Kuhmon koskilla, kylläpä saatiin taas paljon neuvoja, etenkin tulevaa Änättiä ja Iso Lentuaa varten. Muutenkin lähes kaikki kanssa kalastajat olivat avuliasta sorttia, joiden kanssa pidempään turinoitiin, meitä turisteja kohtaan.
Matkalla Ison Lentuan niskalle kävimme parissa suositellussa kohdassa nymffejä liottamassa, mutta vain muutama pikku harjus hyväksyi tarjouksen. Niskalle päästyämme järveltä päin tuleva tuuli vaikeutti kalastusta mutta pakko oli koettaa! Tulipaikkaa silmäillessä oli isompi harri ollut purulla, melkein kyynel tuli silmäkulmaan ruotoja siivotessa järvestä ja kivikosta. Risto viritteli pinturi-nymffi -comboa ja tutkiskeli paikkaa päästä saareen. Samalla siellä vapa olikin todella mutkalla ja iso harjus haavissa ja hetken päästä uimassa takaisin. Janne aloitti laskeutumisen lähes järveltä kohti niskan imua ja roimi pitkiä heittoja sen minkä Dan Craft FT #6:lla ja #5 Rion Gold Tournamentilla sivumyötäiseen sai, eli pitkiä. Tuplapinturilla kyllä paljastaa nätistä kalat isoltakin säteeltä mutta eipä niitä tarttumaan saa +25m päästä. Toisaalta oli kivaa vaan heittää kun oli ensimmäistä kertaa tilaa siihen. Muutamia kunnon nousuja tulikin muttei tarttunut kertaakaan. Kohta naapuripuolella niskaa vapa taipui, taipui,taipui ja tätä kesti kymmenkunta minuuttia ja mitään ei oikein näyttänyt tapahtuvan. Mutta kala siellä oli kyllä siiman päässä. No aikani siinä ihmettelin touhua kunnes päätin että ei tuo kala tänne rannalle enää ui, ryhdyin kalastamaan itsekin, nyt lyhyillä heitoilla, maksimissaan 10m. Otin pinturit pois ja laitoin niin salaisen aseen kuin vain tiesin. Kalvossa uskoimme kalojen ruokailevan, eli Zulua uimaan kuulapäisen Red Tagin yläpuolelle. Väsyttely oli edelleen käynnissä ja väkeä alkoikin kertyä vastarannalle oikein ”reilusti”. Muutama heitto niskalle ja jumputusta oli tarjolla myös tälläkin rannalla. Paitsi että tämä kala oli kirkas jonka olin havainnut tärpissä. Ajattelin että nätti harjus olisi tiedossa mutta käytös ei ollut lainkaan samanlaista. No paksut oli piuhat ja vankka vapa joten päättäväisesti ajattelin tuoda kalan rantamatalaan ja pussiin, vesikin oli siinä 17-18asteen hujakoilla. Kun päästiin kalan kanssa matalaan, alkoi hillitön melske mutta pimeä sotki vähän haavitsimisia. Kala paljastuikin 57cm kirkkaaksi taimeneksi, fiilis oli kaksijakoinen. Isoa harjusta väsyttelin mutta kelpasi tällainenkin lopputulos. Koukku irti ja heipat kalalle, yritin ottaa GoProlla valokuviakin haavissa olevasta kalasta, mutta eipä siitä yksinkertaisesti mitään tule yksin touhutessa. Pikkuhiljaa vastapuolellakin alettiin olla valmista, haavi heilahti ja samassa vauhdissa kiveä niskaan. En ymmärrä tätä touhua, mutta eivät kyllä ymmärtäneet vastapuolen kaverit minunkaan, ruualla leikkiä on kalojen vapauttelu, tämän sain tietää hetken päästä. Yllättävän hyvin kuuluu pelkkä puhekin vesillä…Eipä siinä, Zuluun iski kala, joten Red Tagi vaihtoon ja March Brown tilalle. Tuli jotenkin retro- fiilinki. Muutama hassu heitto imuun ja taas vietiin. Joskin nyt kala oli paljon kesympi tapaus ja 2min jälkeen 53cm istukas (leikkaamaton) jatkoi muiden kalastajien kiusaamista. Niin kovin mieleni pahoitin vastarannan ”viisastelusta”, jotta pakkasin vehkeet ja lähdin katsomaan Riston kalastusta. Meinaan että siitä niskalta tultaisiin nykimään illan ja alkuyön aikana useita taimenia ja minulle oli suotu illan kalastukselle kolme nättiä tapahtumaa. Aamulla palasta, suihkua ja matka kohden viimeistä sessiota, eli Änättiä.
Saalis: Taimen x 3 (50-57cm), harjus x 6 (34-38cm). Särkikaloja melko niukasti, pikkutaimenia aika vähän mutta pientä harjussilppua runsaasti etenkin pikku Lentuan niskalla. Yksi hyvän kokoinen harjus paistatteli aurinkoa aivan rantamatalassa pikku Lentualla, + 45cm varmasti.
Kalastusaika: klo. 10.00-02.00
Ilmapiiri/puitteet: Kalastajia niin maan mahottomasti, että vähän häiritsi, kuten myös lahtaamismenttaliteetti, lähes kaikilla kalastajilla. Puitteet varmastikin hyvät, mutta meidän reissussa voisi sanoa että huonot. Pikkulentuan silta käyttökiellossa, ei tulipaikkoja tai opasteita havaittavissa, mutta selvittiin Joken neuvoilla ja avuilla hienosti. Tänne tultava toistekin, olisi varmasti hienoa kalastusta tiedossa kesäkuussa, mutta silloin taitaa lohikarkelot kuitenkin viedä voiton. Mutta oikein positiivinen kuva kaikkinensa pikku Lentuasta etenkin.
ÄNÄTTIKOSKI
Raportti:
Teltta pystyyn, luvat kuntoon ja kalalle, käytiin tietysti Alkossa hakemassa Anselmia kruunaamaan viimeinen sessio. Hätsien toivossa kalvossa pupia uitellen tuli mentyä koko koski läpi, ilman merkittäviä tapahtumia. Paitsi pakollinen ”uinti”-reissua. Onneksi tuuli oli sitä luokkaa että kaikki vaatteet olivat kuivia tunnissa. Heittolaiturilla Anselmia nauttien, ei paha tunnelma. Etenkin kun Risto oli vaihtanut pohjanruoppausvehkeet käyttöön ja ilmoitteli tapahtumista, muttei vielä haaviin asti. Mustikkahommia täälläkin tiedossa, jotta tapahtumia oli meidän ajatelmat. Lähdettiin alaspäin käppäilemään ja Risto nousi edellä. Pikku harjusta ja ahventa tuntui olevan koskessa, Risto kehui kovalla salakkasaalilla kun kohdattiin. Menin tois puol jokkee ja lähdin tulemaan ylöspäin kun havaitsin kalastuskieltokyltit parhaimmilta näyttävien poteroiden kohdalla, jee fiilis! No ei kai muuta kuin niskalle oli mentävä ja korkattava sen neitsyys vaikka olimme sopineet että, annetaan sen olla rauhassa mahdollisimman paljon. Yhtä kaikki, neitsyys oli mennyt kolmen kalastajan toimesta, jee jee fiilis. Kun ei muutakaan ollut tehtävissä niin päätin ryhtyä siivoamaan Karhuja maastosta! Aikani odottelin ja pääsin vihdoin uittelemaan PT nymffiä ja hares earia ja kas PAM, saman tien tosin irti. Uusi uitto ja PAM, vapa pystyyn ja nyt pysyi. Siinä sitten mentiin pari minuuttia koskea ylös alas ennen kuin 47cm kirkas uskomattoman nätti taimen kävi kuvauttamassa itsensä. Fiilis oli sitä myöden hieno että alakautta joen toiselle puolelle tauolle. Taas nautittiin tunnelmasta ja ensimmäisestä poterosta niskan suvannon jälkeen Risto taiteili 43cm kullankeltaisen taimenen pussin perukoille. Fiilis oli molemmilla mahtava päiväkalastussession jälkeen. Illalla saatiin vielä yksi 57cm kullankeltainen kuohuista, joten paikka teki meihin vaikutuksen. Aamulla nopea ronkkiminen ja Risto nostikin kaloja lähes joka poterosta ja Janne karkuutti todella ison kalan, johon olikin hyvä lopettaa reissu.
Saalis: Taimen x 5 (40-57cm), harjus x 2 (30-35cm)
Kalastusaika: 14.00-01.00 ja 10.00-11.00
Ilmapiiri/puitteet: Todella viihtyisä kaikkinensa, WC kaipaisi pientä fiksiä mutta muuten oikein hyvä. Kanssa kalastajien kanssa niitä näitä puheltuna moni tykästynyt paikkaan. Tosin kovin montaa ei mahdu koskelle, koska melko poteromaista kalastusta. Tänne tullaan varmasti ihan varta vasten. Toivoisi pientä muutosta sääntöihin täälläkin, koska niin uskomattoman hienosta paikasta on kyse. Voisi edes väkäsistä aloittaa.
