Joukkueen nimi: Epäonnenonkijat
Jäsenet: Niko Haverinen, Kuhmo. Janne Kilponen, Kuhmo.
Kosket: Pieni Lentuankoski, Änättikoski, Saarikoski
Kuhmon kalaisat kosket ovat vetäneet joukkuettamme puoleensa jo useiden vuosien ajan. Vajaan kymmenen viimeisen vuoden aikana tunteja on kertynyt muutama tuhat ja pelkästään viime vuonna laskujemme mukaan kahluukamat olivat päällä yli 500 tuntia. Sama meno on jatkunut tällä kaudella ja koskia on koluttu lähes yhtä ahkeraan tahtiin.
Eräänä heinäkuisena perjantai-iltana kalastuskohteeksi valittiin Pieni Lentuankoski, joka tarjoaa isoveljeensä nähden huomattavasti enemmän pyydettävää. Reissu eteni leppoisaan tahtiin, peilejä ja virtojen rajoja tarkasti kalastaen. Välillä nautittiin jo legendaariseksi nousseet kanelikorppukahvit ja nautittiin fiiliksestä. Saaliiksi nousi alussa vain pienempiä yksilöitä, mutta lopulta jysähti kunnolla. Paremman kokoinen taimen pamautti kiinni nelosen keppiin ja hetken aikaa oltiin ihmeissään. Taimen jurnotti pohjassa, eikä halunnut liikkua edes paineistuksen alla. Hiljalleen se liikkui alavirtaan, jossa löysimme sopivan kohdan rantautusta varten. Kala haaviin, mittaus ja recordit rikki. Tämä 57cm pullukka eväleikattu istari laittoi yllättävän paljon vastaan! Alkuyöstä molempien haavissa kävi kääntymässä muutama ~40cm yksilö ja pienempiä harjuksia. Aamuyöllä luovutettiin.
Toiseksi kohteeksi valittiin Änättikoski, jossa suuret saaliit ovat olleet joukkueellamme aina vain mukavia haaveita. Ehkä siitä tulee myös tämän joukkueen nimi, Epäonnenonkijat. Viime kaudella Änätillä onnistuttiin katkaisemaan jopa yksi vapa, mutta siitä ei sen enempää. Uhmasimme epäonnea ja aloitimme Änättikosken nymffaamisen. Kuten Lentuallakin, saliiksi tuli ainoastaan pienempiä taimenia ja harjuksia. Lopulta oli Jannen aika kokeilla epäonnen selättämistä kun kovien kuohujen alta pamahti vauraampi taimen kiinni. Luokkaa kevyempi kolmosen nymffivapa taipui kalan ja virran painosta kiitettävästi. Janne teki kaikkensa kalaa ja epäonnea vastaan, mutta tällä kertaa se ei riittänyt. Kesken väsytyksen perukkeet pamahti iloisesti silmille ja kala jatkoi matkaansa. Kaikkia kaloja ei ole tarkoitettu saatavaksi, ei vaikka kuinka haluaisi. Hattu pois päästä ja nöyrin mielin uuteen yritykseen!
Kolmanneksi kohteeksi valittiin Saarikoski. Lähdimme kalastamaan harjusta ja yli 40cm yksilön ei pitäisi olla Saarikoskella mikään harvinaisuus. Kahlasimme möljälle ja aloitimme pohjan koluamisen. Helteinen keli ei ole ideaali edes harjuksen kalastukselle, mutta huono päivä kalassa on parempi kuin hyvä päivä töissä. Eikö se näin mene? Kalastelimme möljän reunoja ja saaliiksi antautui pienien harjuksien lisäksi muutama pieni säyne. Välillä pidettiin taktiikkapalaveri ja mietimme tilanteeseen sopivia perhoja. Lopulta sellaiset löytyivat ja vapa niiasi. Ihmeeksemme kyseessä ei ollut harjus, eikä edes säyne, vaan luonnon kudusta syntynyt taimen! Tämä karvan verran yli 40cm yksilö oli varsin pirteä tapaus ja yhtä pirteästi se jatkoi matkaansa pikaisen haavituksen jälkeen. Pian tämän yksilön jälkeen myös Epäonnenonkijat kiittivät Ahtia ja suuntasivat takaisin arkeen.
Lopuksi joukkueemme haluaa toivottaa kaikki tervetulleeksi Kuhmoon. Meiltä ei löydy valtakunnan isoimpia taimenia eikä edes parasta harjuskantaa. Meidän koskien maisemat eivät myöskään vedä vertoja Kuusamolle. Siitä huolimatta Kuhmossa on yli 100 nimettyä koskea. Alueella saa kalastaa rauhassa, harjuksia on varsin mukavasti ja lupahinnat ovat inhimilliset. Eikä Kuhmo ole edes kovin kaukana, vaikka syrjässä onkin.
Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka Ison Lentuankosken niskalta pamahtaisi kiinni iltahämärässä järveltä koskeen ruokailemaan laskeutunut 5kg+ taimen..
